|
Historia
Bingon juuret ovat Euroopassa ja Muinaisessa Rooman valtakunnassa. Vuonna 1530 valtio pyöritti Lo Giuoco del Lotto –peliä. Bingon, Loton ja muiden satunnaisuuteen perustuvien arvontapelien perustana on ns. genovalainen arvonta jolla kansalaiset osallistumismaksua vastaan pääsivät mukaan arvontoihin joilla valittiin virkamiehiä Genovan hallintoon.
Vuonna 1778 Ranskassa tunnettiin Le Lotto peli, joka oli sivistyneistön peli. Tuolloin kehitetyssä klassisessa Lotto-versiossa oli pelikupongissa kolme vaakasuoraa ja yhdeksän pystysuoraa riviä.
Kaikki kupongit olivat erilaiset ja voittaja ratkaistiin vaakarivien perusteella. Näin oli syntynyt 90 numeron bingopeli.
Yhdysvalloissa ensimmäiset bingotyyppiset pelit järjestettiin jo 1800 –luvulla. Aluksi peli oli Beano –niminen. Bingo syntyi tavallaan vahingossa, kun voiton saanut nainen pomppasi ylös ja yritti huutaa, mutta ”Beanon” sijasta hän kirkaisi ”B-B-B-Bingo!”. Bingo –nimen patentoi amerikkalainen liikemies Edwin S. Lowe 1930 ja samalla vuosikymmenellä järjestettiin Yhdysvalloissa jo tuhansia bingopelejä.
Nykyaikaisen bingon emämaa Euroopassa on Englanti, jossa The British Gaming Act laillisti 1960 yleisten bingohallien ylläpidon. Ennen tätä pelillä on pitkä historia armeijan piirissä erityisesti merivoimissa (British Navy). Tuolloin peliä kutsuttiin mm. nimellä ”Tombola” (1880).
Nykyään bingoa pelataan noin 100 maassa mm. Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopan alueella Englannissa, Italiassa, Espanjassa, Hollannissa sekä Pohjoismaissa. Näissä maissa ovat lainsäädännöt pelin osalta hieman erilaiset. Suomea lukuun ottamatta bingo mielletään peliksi, jossa on rahavoitot.
|
